Hetki vielä pikkunaperoiden muistelua... viimeisiä päiviä täällä...

..ja niin lähti viimeinenkin vesseli omaan kotiin..

*

Sisupussin nimeksi tuli sitten "Sisu" ja se muutti Espooseen

Supermies "Ässä" muutti Kotkaan

Sankaripoika "Taro" asuu täällä Korialla

Satusetä "Bosse" muutti Helsinkiin

*

Heihei kaikille pienille murusille ja ihanaa elämää uusissa perheissänne! Meillä on talo siivottuna (vihdoinkin =D) ja pienet villikot enää ihanina muistoina kuvissa ja mielessä. Kiitos kaikille ihanille uusille perheille, pitäkää pikkuisista hyvää huolta (ja tiedän toki että pidätte!!)!

Tämän blogin päivityksistä en enää tiedä, jatkanko vai en. Mutta täällähän tämä pysyy, katsellaan tilanteen mukaan.

-Heli-

Nonnii, se on sitten viimeinen yhteinen viikko pentujen kanssa meneillään. Jee.. ja snif! Niin ihania kuin ovatkin, niin silti aikansa kutakin, hehheh..

Jäljellä on vielä kaksi poikaa, Taro ja Bosse, kun Sisupussikin muutti sitten sunnuntaina omaan kotiin. Ihanaa oli tehdä jälleen yksi perhe niin onnelliseksi! Ja Sisu-poika se nukahti heti uuden emännän syliin. Nyt se siis asuu Espoossa. 

Täytyy sanoa, että olen kyllä tosi iloinen siitä, että pennut on tosi sosiaalisia, reippaita ja rohkeita. On kivaa aina kun niitä tullaan katsomaan ja ne on heti änkeemässä kaikkien syliin ja ovat niin luottavaisia, että todellakin nukahtavat aivan täysin vieraankin ihmisen syliin.

Tämän seuraavan kuvan henkilö ei kyllä ole mikään ihan täysin vieras.. joka tapauksessa kuva kertoo mainiosti sen, että kun vaan lattialle istuu niin heti on sylin täydeltä pieniä pihakoiria siihen ilmestynyt.. kuva otettu päivää ennen Sisun lähtöä.

Nyt kun pennut on olleet meillä parisen viikkoa "normaalia" pidempään (eli ovat nyt jo 9-viikkoisia, kun luovutus normaalisti meillä ollut 7-viikkoisena), alkaa hyvin näkemään miten erilaisia luonteiltaan pojat onkaan. Taro ja Bosse ottavat välillä yhteen todella kovasti, jopa niin kovasti että olen katsonut parhaaksi ne erottaa toisistaan. Ja sainkin aika mojovan osuman sitten omaan käteen siinä taistelun tiimellyksessä.. haavat alkavat olla nyt parantuneita.. =D

Taro (taaempi) on sellanen pieni sylipoika, se nuolee naaman ihan innoissaan kun sen syliin ottaa. Ja Tarolle sattuu ja tapahtuu; sen viiksikarvat on kivasti lyhentyneet ja kiharalla, kun sen piti mennä turhan lähelle kuumaa uunin luukkua.. (naama ei ole muuten kärsinyt, joten kaikki kauhistujat voivat rauhoittua..). Taro myös oppi jo ajat sitten tulemaan pois aitauksesta, ja kun se sitten kaikista esteistä huolimatta löytyi kahtena peräkkäisenä yönä meidän yläkerrasta (hui sentään, avoportaat, avokaiteet jne..) niin meidän oli järkevintä purkaa aitaus ja muuttaa itse loppuajaksi sohvalle nukkumaan (jolloin koirat eivät siis pyri yläkertaan meidän luokse..). No, kuten sanottua, aikansa kutakin.....

Bossesta tulee hyvin pian The Boss tällä menolla, joten sen kanssa onkin sitten uuden perheen otettava vankka ote alusta asti. Se on jatkuvasti pentujen välisissä taisteluissa se, joka loppujen lopuksi laittaa tassun toisen niskaan ja kertoo näin, kuka täällä määrää. Se ei pidä niin kovasti sylissä olemisesta vaan on ennemminkin vähän sellainen johtaja, joka tahtoo katsella asioita omassa rauhassaan. No, eiköhän siitä hyvä poika saada, kun heti vaan otetaan asia työn alle.

Todella siis jännää on ollut seurailla näitä pentujen välisiä juttuja! Sisun vielä ollessa täällä huomasin, että se aina vähän kuin jättäytyi tämän taisteluparin seurasta. Se oli just tuollainen "lautasella istuskelija", omassa rauhassaan tuumaili kun toiset mennä vilistivät ja rähisivät keskenään (mutta toki sekin osallistui leikkeihin). Tuntuu siis, että jokainen pentu menee kyllä just niin oikeanlaiseen kotiin; rauhallinen Sisu meni rauhalliseen kotiin iäkkäämmälle pariskunnalle, kiltti mussukka Taro menee paikkaan missä on pieni lapsi ja vaativampi Bosse menee menevään perheeseen, missä ei ääntä pelätä.. =D Uskonkin, että varsinkin Bosse löytää kyllä itsensä hyvin pian omalta paikaltaan, eli sieltä perheen alimmaisesta paikasta missä sen kuuluukin olla - nythän sillä taitaa olla jonkinlainen kuvitelma siitä että se on se joka määrää.. =D

Oho, ihan meinasin nyt Ässän jättää tässä kohtaa mainitsematta; se meni siis perheeseen jossa on paljon koirakokemusta ja se varmaankin alkaa harrastamaan näyttelyitä ja muita juttuja osaavan emäntänsä kanssa. Ässä valittiinkin perheeseen paitsi ensirakkauden myös ulkoisten avujensa vuoksi. =D

Lopuksi vielä kuva leppoisasta elämästä.. kasa koiria uunin kupeessa lämmittelemässä.. niin ihania ja rakkaita ovat nämä kaikki!!

Tiedoksi vielä, että olen ottanut blogin kommentoinnissa käyttöön tarkistuksen, eli viestit laitan näkyviin vasta luettuani ne ensin itse. Joten jos kommenttisi ei heti näy, älä huolestu. Asialliset kommentit kyllä julkaisen, asiattomia en.

Pakkasterkkuja kaikille!

-Heli ja suloiset karvakorvat-

Ihan vaan laitan yhdet kuvat jotka eilen otin.. ovat niin suloisia nää vekarat.

Sisu löytyi istumasta ruokalautaselta =D Tämä poika on meidän isännän lempparipentu.. nyt pitäisi sille löytää äkkiä uusi koti ennen kuin me kiinnytään siihen ihan liikaa. Se on älyttömän suloinen veikko, ja se on muuten sylissä kaikkein rauhallisin ja mukavin näistä pennuista. Mies jo sanoikin, että tästä taitaa tulla ihan sylikoira... (no se löytyykin usein miehen sylistä..)

*muoksis: Sisupussille taisi löytyä nyt oma koti, sitä tullaan katsomaan sunnuntaina! Sanoin jo kyllä miehelle, että taidan itkeä tirauttaa kun tämä pikkumies lähtee.. se on niiiin lempparini. Mutta tällaista luopumisen tuskaahan tämä homma on. 

Satusetä löytyi alimmalta portaalta - tämä tästä puuttuikin, että ne keksii rappuset... Ja se on muuten nyt saanut ikioman kutsumanimen, kun sen perhe kävi sitä katsomassa: siitä tuli Bosse, mikä tulee satusetä Bo Carpelanista. Hieno keksintö!!

Taro löytyi nukkumasta keittiöstä. Ja Taronkin nimellä on muuten oma tarinansa: Taron oikea nimihän meinasi aluksi olla Seikkailija, josta tulevan perheen pikkuneiti oli heti innostunut, että "Seikkailija Dora!" (joku lastenohjelma =D) Tästä sitten vääntyi poikamaisempi nimi Taro, vaikkei Seikkailijasta tullutkaan Seikkailija vaan Sankaripoika.

Ässä siis on nyt joukosta poissa ja kuulemani mukaan sillä menee ihan loistavasti. Se on reipas poika ja edellisen viestin kommenttilootassa lukeekin miten heillä on siellä nyt ns. Ässä hässäkkä.. =D Ässän nimi muuten tuli tästä että pennut ovat S-pennut. Ja siitä kuulemma tulee "agilitykenttien Ässä". =D Ässä on minusta oikein hauska nimi! Ja hei, Ässä myös bloggailee täällä.

Aurinkoiset pakkasterkut kaikille!

Heipparallaa!

Nyt onkin ollut meillä vilskettä ja vilinää! Tässä pentujen elämää viime ajoilta... saattaa olla samojakin kuvia, mutta eipä piitata siitä..

Joka paikkaan niiden pitää tunkea..

Bertta-mamma valvoo jälkikasvunsa temmellystä.. (no oikeasti Bertta kyllä tässäkin kohtaa vahtasi josko pentujen ruokakupista pääsisi osingoille...)

Niin, mitä sanoinkaan tuolla aikaisemmin.. joka paikkaan pitää tunkea..

..joka paikkaa kaluta..

..salaa koitetaan nurkan takana kakkailla..

..ja sitten mentiin taas ja lujaa..

..mainitsinko jo siitä joka paikan kaluamisesta..

..ja sit ollaan nii-iin söpöjä..

..siellä taas peuhataan kaverin kanssa..

..välillä häiriköidään valokuvaajaa..

Kakkosmamma siellä lapsia hoitaa.. on muuten hoitanut koko sen ajan kun on taas kotona ollut, eikä asian kanssa ole ollut mitään ongelmaa, pojat roikkuu milloin kenenkin tisseillä ja hyvin menee.. tämä mummo myös jaksaa makailla poikien kanssa häkissä nukkumassa, kun se oikea mamma on mieluummin jo etäämpänä.. täytyy sanoa, että pojat on erittäin tyytyväisen oloisia tähän järjestelyyn.

Oi, sitten ollaan taas niiiiiiin söpöjä!

Keittiössä simahdetaan tämän maton päälle.. ja sinne on tuo varamamma tuonut omankin lapsensa mukaan, hih!

Ulkonakin on käyty ihan vain pistäytymässä:

Ja vieraita on käynyt myös, tässä Armi-täti ja sen tytär Kerttu, joka leikki innolla pentujen kanssa ja pennut sen kanssa. Oli meinaan aika vilinä kun talossa oli yhtä aikaa 8 pihakoiraa!!

Namivarkaissakin on yritetty käydä..

Myös Touko kävi kylässä ja oli oikein innoissaan pennuista! Pennut ovat tosi rohkeita ja alkuhirvityksen jälkeen leikki maistui.

Ja sitten on tavattu niitä omia ihmisiä.. tässä on Sankaripojan oma emäntä pentua nuuskuttamassa.. ja Sankaripoika sai nyt ikioman nimenkin; siitä tulee Taro.

Ässä on saanut mummolta hieman tapakasvatusta aiheesta "älä sää kakara koske mun luuhun"... hyvin oppi =D

Ja sitten koitti se päivä kun ensimmäinen napero lähti.. Ässän haki onnellinen emäntä torstai-iltana. Ja kuulemani mukaan poika on käyttäytynyt todella mallikkaasti, ollut reipas ja rohkea, nukkunut hyvin ja ollut muutenkin kaiki puolin oikein mainio tyyppi!

Tänään tavataan taas yksi ihana perhe, kun he tulevat käymään omaa uutta perheenjäsentään katsomaan. Heille lähtee todennäköisesti Satusetä (jota meillä on muuten alettu kutsumaan Nysseksi..). Satusetä ja Taro-Sankaripoika jäävät vielä hetkeksi tänne, ne lähtevät uusiin koteihinsa vasta parin viikon kuluttua uusien perheiden lomareissujen vuoksi.

* * *

Niin, sitten ollaan käyty eläinlääkärissä siru saamassa ja tarkastuksessa ja ihan virallisesti on nyt rekisteritkin jokaisella uudella pienellä Villiniityn pojalla. Pojat oli tohtorissa hiukan jännittyneitä eikä autoilukaan ollut niistä kauhean kivaa, mutta vain yksi pojista vinkaisi kun siru laitettiin, muut ei edes huomanneet. Niin reippaita pieniä!

* * *

Ja vielä on nyt meillä yksi pieni mies ilman omaa kotia, kun tulikin peruutus. Tyttöjä on niin kyselty, mutta kun tämä meidän Bertta on sellainen pojantekijä.. Kovasti on mietitty josko pidettäisiin se ihan itse, mutta taitaa tulla hankalaa, jos on poika talossa tyttöjen kesken.. joten vielä siis olisi tilaisuus jollakulla, jos kiinnostaa! Kohta laitankin sitten pentuilmoituksen pihakoiranettiin, jos sieltä kautta joku omansa löytäisi, ellei täältä tärppää (laitan hetkeksi jälleen tietoni näkyviin tuonne vasempaan yläreunaan).

Ja pennuista on siis vapaana Sisupussi, tuo namivaras tuolla aiemmassa kuvassa.

Meillä siis vilinää riittää. Suloisia ovat kuin mitkä ja vaikka aamuisin on välillä vähän vaikeaa herätä aikaiseen, niin aina se vaan on yhtä hupaisaa noiden riekkumista seurata. Välillä mennään niin, että töminä vaan kuuluu.. sitten simahdetaan yhteen kasaan.. Tavallaan kivaa, kun luovutusikä saavutetaan ja tavallaan niin haikeaa.. sillä on nämä vaan niin ainutlaatuisia hetkiä, kun saa pieniä palleroita paapoa. Otan siis ilon irti vielä näistä parista viimeisestä viikosta ennen loppujenkin lähtemistä!

-Heli-

Pentujen iskä perheineen kävi meillä eilen!

Ensin se kurkkas lapsiaan vähän aidan takaa..

Sitten tarkistettiin jälkikasvua tarkemmin..

Joo, poika tää on!!

Mistä näitä pentuja oikein tulee.. näin paljon..??

Ässä oli rohkeana poikana tekemässä lähempää tuttavuutta heti..

..ja pian ne muutkin sitten rohkaisi mielensä..

..niitä alkoi jo suorastaan leikityttää!

Iskä toi lapsilleen lahjaksi rotat, ja ne saikin kyllä välittömästi sellasta kyytiä että ei nää turhaan ole rotantappajiksi kutsuttuja koiria..

Sisupussi

Satusetä

Sankaripoika rotan kimpussa ja Ässä sitten Sankaripojan kimpussa..

Ässä

Sisu tykkäsi pojista kovasti..

..kunnes.. VIIK!!! MIKÄ SE OLI??? No iskä, me vaan vähän koitettiin että tuleeko noista sun ulokkeista mahan ja hännän alla maitoa niinku äiskän tisseistä..

Siis härregyyd... siihen loppui tämän iskän into lapsiaan kohtaan.. =D

Eiks nää oo nyt nähty, mennään jo kotiin...

Kiva kun kävit, Sisu-iskä, ja sori ne pikku termiittien hampaat ja kynnet kottosissasi... =D

-Heli-