Niin siinä sitten vaan vääjäämättä kävi, että tulivat ne päivät, joina pennut läksivät maailmalle. Yksi kerrallaan ne muuttivat uusiin koteihinsa, onnellisten uusien omistajiensa luokse. Niitä oli hirmuisesti odotettu, tulevaan valmistauduttu ja suuria ja tärkeitä ja unohtumattomia hetkiä ne olivat kaikille perheille, jotka nyt liittyivät Villiniityn laumaan. Lämpimin ajatuksin ja lukuisin suukoin ja rapustuksin me saattelimme pikkuiset kultamuruset matkoillensa.. haikein mielin katselimme niiden lähtöä ja samalla olimme silti niin iloisia siitä, että saimme tehdä onnellisiksi nämä kaikki ihmiset.

Pitkää ja onnellista elämää teille kaikille pikkuisillemme; Iivarille, Tarmolle, Iirolle, Eetulle ja Ilpolle, sekä kaikille uusille pihakoiraperheille! Tapaamme varmasti vielä teidät kaikki ja ilolla otan vastaan kaikenlaiset kuulumiset ja terveiset, joita jo olettekin lähetelleet. Ihanaa on kuulla, miten hienosti kaikki on lähtenyt menemään!

Me olemme palailleet kutakuinkin normaaliin elämään täällä. Pentuaitaukset ja kaikenlaiset kulkuesteet on purettu ja siivottu, pissaiset matot pesty, valokuvat järjestetty ja ajatukset suunnattu vielä pikku hetkiksi aikaan, kun täällä tepastelivat pikkuiset tassut.. kun vastaan juoksi iloinen lauma pikkuisia.. kun syliin kiipeili kilpaa viisi pientä palleroista poikaa ja suukkoja sateli.. Vaan nyt on pienillä uudet sylit kiivettävänä ja uudet ihmiset rakastettavana, nyt mennään kohti kevättä ja uusia tuulia, mietitään mitä tehdään seuraavaksi ja kenen kanssa.. Ainakin nyt otetaan hetki ihan rennosti vaan!

Paljon terveisiä ja lämpimiä ajatuksia teille kaikille, uusille ja vanhoille kasvateillemme ja ystävillemme!

toivottavat mammat Inkku ja Bertta sekä ihmislaumansa

Ja taas on reilu viikko vierähtänyt eikä vain ehdi mitään tänne laittelemaan.. Pennut ovat jo yli kuusiviikkoisia ja nyt on paljon tapahtunut: on otettu muotokuvia, on käyty eläinlääkärin tarkastuksessa ja saatu mikrosirut, on suoritettu rekisteröinti ja pojilla on viralliset rekisteripaperit. Toinen madotuskin on meneillään. Sen lisäksi on siirrytty aika vapaaseen elämään täällä, melkein kaiken hereilläoloaikansa pennut viettävät nyt vapaana (ja kyllä on sen näköistäkin.....)

Pennuista on tullut jo melkoisia riiviöitä. Ne ovat joka paikassa ja järsivät joka paikkaa. Ne omistavat todella terävät pienet hampaat joilla ne osaavat roikkua villasukissa ihan kiitettävästi. Ne pissivät ja kakkivat sinne tänne, useimmiten matoille. Ajoittain myös "salaiseen paikkaan" jonka huomaa vasta, kun astuu päälle. Ne osaavat jo syödä kuivaa ruokaa sekä järsiä luita. Ja ne osaavat myös tehdä pikaisia hyökkäyksiä kohti leukaa tai nenää sylissä ollessaan - auts! Niin, osaavat ne myös piipittää lujaa ja sydäntäsärkevästi aamuyöllä aitauksessaan....

Ihan mukavaa, että ne jo viikon kuluttua muuttavat uusiin koteihinsa!!

No, ovat pennut myös ihania. On tosi mukavaa kun ne intoa puhkuen ryntäävät keittiöön, kun niitä kutsuu naksuttamalla kieltä. Tai kun ne yleensäkin ovat tunkemassa syliin heti, kun menee lattialle istumaan. Ja tietenkin ne ovat myös kaikin puolin suloisen näköisiä pieniä palleroita! Kaikkein suloisimmillaan ne ovat kuitenkin silloin, kun niitä kantaa aitaukseen nukkumaan.. kun ne ovat aivan uuvahtaneita kaikesta touhusta ja ovat rennon letkeitä siinä sylissä. Sellaisina hetkinä aina ajattelee, että voi, miten näistä raaskii luopua.. (kunnes tulee se aamuyön hetki.....)

No, Maikin kanssa kuvattiin pentuja. Se oli vaikeaa.. mutta saimme kuitenkin ihan hyviä otoksia. Tässäpä siis jokaisesta pennusta naamakuva sekä sivukuva. Ihailkaa!!

Ensin Villiniityn Into-Iivari eli Iivari

Sitten Villiniityn Iikka-Viikari eli Tarmo

Seuraavaksi Villiniityn Iiro-Nestori eli Iiro

Sitten Villiniityn Illi-Vilperi eli Eetu

Ja sitten vielä Villiniityn Irppa-Tirppana eli Ilpo

Mainio joukkio, vai mitä?? Kiitos Maikille kuvausavusta.

Meillä vielä siis kasvetaan vajaan viikon verran, ensimmäinen napero lähtee uuteen kotiinsa jo torstaina.. snif.. Sitten pentuja haetaan perjantaina, lauantaina sekä vielä sunnuntainakin. Yksi kerrallaan kun lähtevät niin voi olla Bertta-mamma ihmeissään että mites näitä on hävinnyt.. Toisaalta luulen, että Bertta vain huokaisee helpotuksesta!! Pennut roikkuvat koko ajan siinä kun se näkyville saapuu, siispä se ei juuri saavu paikalle.. Tosin isot koirat myös leikkivät pentujen kanssa, tässäpä pari kuvaa siitä..

Bertta ja lapset

Inkku ja lapsenlapset

Myös Coco-kasvattimme on käynyt meillä leikkimässä

Coco tykkäsi pienistä kovasti ja leikkikin niiden kanssa. Sen sijaan Armi, joka on käynyt meillä jo monta kertaa, ei kauheasti pennuista perusta.. se tosin yritti vähän asettua niitä imettämään, sillä kun olisi juuri näihin aikoihin omat pennut, jos astutus olisi tuottanut tulosta. Armi kuitenkin vähän arastelee pentuja ja mieluummin juoksee pois.

No, tällä hetkellä on meillä rauha maassa, pennut ovat aitauksessaan pentulaatikossa nukkumassa. Ne kuitenkin tykkäisivät paljon mieluummin nukkua täällä..

..ja vielä mieluummin täällä

..ja juu, juuri tuollaisena yhtenä kasana.

No, hetki vielä ja sitten ne ovat poissa.. voih, kyllä se kieltämättä jo nyt vähän surettaa!! Vielä kun tämä niiden loppuaika meillä kuluu itseltäni tiukasti työmaalla, olen töissä 8 päivää putkeen, ensi perjantai on viimeinen päivä sitä putkea. Mutta sen ajan mitä en töissä ole, ihailen vielä pentujen temmellystä.. ja koitan saada yöllä välillä nukuttuakin..

Aika kuluu, päivät vierii enkä vain ehdi laitella kuulumisia tänne.. Koitan nyt hiukan laitella taas kuvia ja kertomuksia siitä, mitä täällä meillä tapahtuu. Sillä täällähän tapahtuu!

Tässä kuvassa on Valtterin lemppari (samoin minun, täytyy myöntää..) eli Irppa, jota tullaan uudessa kodissaan kutsumaan Ilpoksi.

Pennut on jo tosi villejä. Ne saavat juosta pitkin taloa aina kun ovat hereillä ja kyllä niillä onkin hauskaa! Ja ne muuten juoksevat jo tosi kovaa.. aina kun Bertta-mamma on näkysällä, sen perässä kirmaa koko laumallinen pieniä piikkihampaita. Pennut myös juoksentelevat rohkeasti ihan itsekseenkin tuolla pitkin poikin. Ja leikkivät, raahaavat kaikenlaisia löytämiään tavaroita ja tunkevat joka koloseen. Niitä on kyllä tosi hauska seurailla!

Kuvassa Iiro ja Irppa

Pennut tutkivat ihan kaikkea ja tuntuvat tosi rohkeilta ja uteliailta, niin kuin pienten koiranpentujen kuuluukin. Eilen päräytin imurinkin käyntiin ihan niiden vieressä, kun irti olivat.. vähän tuli rynnistystä Ellin selän taakse turvaan ja kauhistuneita ilmeitä, mutta pelko laantui hyvin äkkiä ja sieltä jo taas tulla töpsöteltiin katsomaan mikä ihme se siinä oikein möyryää. Hyvä pojat, reippaita olette!!

Kuvassa Illi

Pennut syövät jo tosi mielellään liotettuja raksuja tai jauhelihaa. Mussutus ja nassutus vaan kupilta kuuluu kun ne taistelevat paikasta kupilla.. piti jo tänä aamuna vaihtaa isompi kuppi niille, että varmasti kaikille löytyy paikka! Mamman maitoakin vielä mielellään joisivat, mutta Bertta selvästi jo suorastaan pakoilee niitä. Se saattaa yhä käydä oikein asiakseen imettämässä tuolla laatikossa tai sitten se antaa jonkun tulla imemään tuolla irti ollessa, mutta pääosin se kyllä pysyttelee jossain ihan muualla kuin lapsensa.

Tästä kuvasta on vähän vaikea tunnistaa ketään.. mutta oletettavasti ulvoja on Iikka, josta muuten tulee uudessa kodissa Tarmo, sekä toinen portilla roikkuja Iiro ja mahdollisesti tuo kolmas on sitten Illi..

Aitauksen kanssa pitää taas tehdä jotain systeemin muutoksia. Tänä aamuna nimittäin heräsin taas ankaraan piipitykseen ja siellähän oli yksi sankari aitauksen ulkopuolella! Samainenhan tapahtui jokin aika sitten ja sen jälkeen aitaa korotettiin.. mutta jälleen on sitten sitkeyttä riittänyt potkutella itsensä tuon lautaosion ylitse. Näissä kuvissa näkyy kolme lautaa aitauksen portilla, nyt siinä on siis jo neljä ja yli on jo siitäkin tultu.. Nyt siihen täytyy tehdä jonkunlainen este sisäpuolelle, sillä sen korkeammasta ei Bertta sitten enää pääsekään ihan helposti ylitse.. Niin ja tuossa yläkuvassa pentu todellakin ulvoo!! Se vasta on hupaisan kuuloista!

Kuvassa Iikka, Iiro ja Iivari

Itselle on tullut nyt pikkuinen paniikki ajatuksesta, että nämä tosiaan jo parin viikon päästä lähtevät. Eiiiih.. tahtoo itsellekin yhden.. Jos näistä olisi ollut joku narttu, se olisi saattanutkin kyllä tänne jäädä, mutta uroksen pitäminen kahden nartun kanssa on sen verran hankalaa, etten viitsi leikkiin ryhtyä. Joka tapauksessa kaamea ikävä tulee, kun pikkuiset lähtevät!!

Kuvassa Irppa eli Ilpo

Olen tehnyt yhden nimimuutoksen. Iivarin nimi on kaiken aikaa nimittäin mietityttänyt.. ja taidan sen muuttaa Iivari-Veturista Into-Iivariksi. Ensin kyllä ajattelin Ihku-Iivaria, mutta se on kuulemma tytön nimi se Ihku.. =) näin sanoi meidän Valtteri, joten Ellin ehdotus Into (jota olen kyllä itsekin pyöritellyt) on nyt sitten päässyt nimeksi. No tämä Into kyllä kuvaa Iivaria oikein hyvin, sillä se on aina niin iloinen ja innokas tulemaan luokse!

Ja tässä siis Iivari

Pentujen isäkin kävi meillä katsastamassa katraansa. Kovin ovat pojat iskän näköisiä, kun tuo valkoinen on päässyt pääväriksi melkein jokaiseen päähän. Se onkin ihana juttu, sillä itse pidän tosi paljon sekä Örrin että Bertan naamoista ja niiden valkoisuudesta. Örri hiukan aristeli lapsiansa, sen sijaan Berttaan se tunsi taas suurta rakkauden huumaa.. =) Huuma ei valitettavasti ollut molemminpuolista, ja aika pian se sitten luopuikin lempimisyrityksistään.

Iiro ja Illi tutustumassa iskä-Örriin

Örri toi mukanaan myös uuden kaverinsa, kymmenviikkoisen Ronskin joka on isompi kuin nämä meidän isotkin koirat.. olikin ihan hassua ajatella, että se on ihan vauva vielä. Ronski on siis saksanpaimenkoiran pentu. Se koitti vähän leikkiä näiden pienten kanssa, mutta kun se laittoi tassua pienten selkään ne suorastaan lytistyivät.. joten hiukan on väärää kokoa nämä leikkikaverit.

Kuvassa Ronskia katsomassa Irppa ja Iivari, taustalla Illi ja Iiro

Pentujen kynnet on taas kerran leikattu ja uudet painot otettu. Iivari painoi 1790g, Iikka 1795g, Iiro 1878g, Illi 1918g ja hännänhuippu Irppa 1635g. Kaikki ovat reippaita ja niiiiin suloisia miehenalkuja!!

Kuvassa etummaisena luultavasti Iivari, sitten Iikka eli Tarmo ja sitten Iiro. 

Huhhuh, täytyy sanoa, että aina vaan on tunnistamisvaikeuksia pennuissa.. en tunnista naamojen perusteella kuin Iivarin ja Iiron, kaikista muista pitää aina katsoa selkääkin.. ja jos katson vain selkää, en tiedä kumpi on kumpi Iivarista ja Iikasta.. eli silloin on vielä katsottava naamaakin.. jostain syystä saan myös aina pinnistellä kumpi oli kumpi noiden Iikan ja Illin nimistä.. Siksipä älkää ihmiset pahastuko, jos kuvissa lukeekin väärän pennun nimi.. =)

Olenpa tosiaan tänään tehnyt seuraavanlaisia havaintoja:

*Pennut kasvaa kuin mitkäkin! Painot otin tänään ja ihan on kauhee toi kasvutahti.. puolta kiloa viikossa ja silleen.. Kyllä onkin aika paksu poika etenkin tuo nelonen eli Illi, n. 1600g! Irppa on pikkuisin ja painoi suunnilleen 1380g. Muut sitten siltä väliltä: Iivari 1540g, Iikka 1455g, Iiro 1550g.

*Pentuja kauheesti välillä jänskättää ja ne vapisee kuin haavanlehdet.. jänniä juttuja ovat mm ihan oikeesti syöminen, lattialla tallustelu ja vieraat ihmiset. Jonkun kerran olen huomannut, että joku pentu ihan jähmettyy.. se haluaisi mennä nukkumaan mutta jääkin vain laatikon laidalle vapisemaan. Silloin pitää vähän rohkaista eteenpäin tai nostaa laidan yli laatikkoon. Saatanpa kyllä aina välillä ottaa myös syliin lellittäväksi..

*Täällä alkaa hahmottumaan jonkunlaiset luonteenpiirteet. Irppa on arin kaikista, se hakeutuu hyvin pian aina lähelle ihmistä, syliin, kainaloon. Se on jotenkin sellanen pikku herkkis koko mies. Ihan vastakohtia on sitten Iikka ja Illi. Ne monesti tappelee ja ärisee ihan tosissaan, keskenään tai toisten veljien kanssa. Mieletöntä rähinää voikin pitää mokomat kilon palaset! Olen nähnyt jo ihan sellasia pikkuhitlerin elkeitäkin; tassua laitetaan toisen selälle ja jopa nylkytystä, eli alistamistahan sekin on. Saapas nähdä kenestä täällä lopulta pomo tulee! Iiro on minusta sellanen perusreipas poika ja Iivari sitten ehkä sellanen vähän hitaampi ja laiskempi kuin muut. Edellisessä postauksessakin se oli nukkumassa vielä kun muut jo nassutteli ruokaa menemään..

*Kaikki ovat kuitenkin siis omalla tavallaan reippaita pieniä koiran alkuja. Ne tunnistavat selvästi minut, nuolevat naamaa ja erityisesti suupieliäni.. ja pienet hännät vipattaa ihan kauheesti. Niin suloisia!!! Ne leikkivät ja telmivät iloisina ja tutkivat rohkeina ympäristöään ainakin hetken, ennen kuin äidin ikävä yllättää osan..

*Minulla ei enää kätöset riitä näiden perään. Otan ne monta kertaa päivässä tuohon lattialle juoksemaan ja koko ajan saa olla jotakuta noutamassa "rajojen" ulkopuolelta. Siis eihän tässä lattialla mitään rajoja ole, mutta koitan ne kuitenkin pitää lähistöllä. Kovin ovat naperot uteliaita menemään joka paikkaan! Onneksi lapset tykkää näitä kanssa hoivailla ja heistä onkin hyvä apu "ulkoilun" aikana. Pennut saavat myös kovasti syliä ja käsittelyä, kun lapset niitä kantaa ja vatkaa.

*Meidän olohuoneen karvamatto on kohta läpeensä pissitty. Oma vika kun en sitä ota pois pentujen ulkoillessa aitauksesta.. se vaan on pennuille niin mukava alusta tassutella. Ja näköjään myös pissiä.

*Pakkaset ulkona on ihan törkeät. Ei sovi pihakoirille tämä keli! Meidän neidit käy vaan pikapissillä ulkona ja kiiruusti takaisin sisälle.. (ja tää meidän emäntä ei käy ulkona sitäkään vähää..). Toivottavasti pakkaset on kohtuulliset sitten, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa, on hiukan helpompaa tuo sisäsiisteyden opetteleminen. En tiedä ehditäänkö täällä meillä ollenkaan kokeilla ulkoilua.

*Inkun valeraskausoireet on lientyneet, mutta vain vähän. Edelleen se hiipii vähän väliä pentulaatikkoon. Minusta on toisaalta aika herttaista, kun se haluaa hoitaa pentuja. Meidän eläinlääkärin mielestä se voisi sitä ihan hyvin tehdäkin. Minua vaan arveluttaa tuo imettäminen.. olettaisin, ettei Inkun omalle päälle tee hyvää leikkiä liikaa emoa. Mietin myös sitä ikävää seurausta, jos vaikka käykin niin, että Bertta ajattelee, että hoida sitten.. ja lopettaa itse pentujen hoitamisen. En tosin tiedä voiko niin edes käydä..?

*Itse asiassa Bertta on aloittanut vieroituksen. Aina välillä se ottaa pennun pään hampaisiinsa, sillä lailla hellästi siis, ihan kuin sanoisi sille että tsot tsot, eipäs tulla tissille nyt. Se kyllä imettää, mutta silloin kun se itse päättää niin, ei joka kerta kun pennut ryysivät tissille sen sattuessa näkösälle.

Tällaista täällä tänään. Nyt ei ole kuvia laitella, mutta saman näköisiähän nuo taitavat olla kuin eilenkin.. Aitauksestakaan en viitsi vielä kuvaa laittaa, kun sen edessä on valokuvassa niin paljon roinaa.. =D Laitan hiukan siistimmän version sitten näytille. Mutta kätevä se on, se madallettu laita siis.

Palaillaan taas, ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille sekä kiitos edellisiin postauksiin kommentoineille!

Täällä meno ja meininki vaan lisääntyy. Pennut ovat oppineet tulemaan yli pentulaatikon laidan, joten sitä on nyt "korotettu": aina kun pennut ovat laatikossa, sen etulaidan eteen vedetään pari pahvilaatikkoa..

Pennut kyllä pysyvät laatikon sisällä sillä konstilla, mutta..

..meillä on ilmennyt yksi tosi iso harmitus ja ongelma: Inkun valeraskaus on aivan hirvittävissä sfääreissä. Tuntuu, että joka juoksun aikaan vaivat vain lisääntyvät, ja nyt kun talossa on pentuja on oireet todella hirveät. Inkku kantaa leluja ja itkee niiden kanssa, kaivaa varmaan kohta sohvaan reiän petiä tehdessään, vinkuu ja vonkuu pentujen luokse yötä päivää.. ja aina kun silmä välttää, se on pentulaatikossa onnellisena "imettämässä" lapsia.

Inkku on pakko laittaa välillä jäähylle.. se on siitä hyvin murheissaan..

Valeraskaushan on susilumassa ihan normaali ja tarpeellinen tapahtuma. Vain johtajanaaras synnyttää pentuja, mutta kaikki lauman naaraat hoitavat ja imettävät niitä. Koirilla siis toimivat myös nämä luontaiset konstit, mutta näissä olosuhteissa ei tarvita kuin yksi imettäjä, joka on siis pentujen oma emo. Tämä Inkun touhu onkin nyt sitten melko rasittavaa..

Meillä on nyt sitten ollut täällä erinäisiä porttiviritelmiä, jotta Inkku ei pääsisi pentulaatikolle (ja silti se pääsee, aina kun emme huomaa!). Olen myös hakenut sille lääkettä, jonka pitäisi auttaa. Se aloitettiin eilen, ja parissa päivässä pitäisi kuulemma tehota. Toivon tosiaan, että auttaa.. en jaksaisi enää yhtään yötä valvoa sen ulinan ja volinan takia. Viime yönä nukuin Inkun kanssa tyttären huoneessa oven takana, ja kaiken yötä se hyppi alas sängyltä ja vinkui ovella.. aaargh!

Niin ja mietinnässähän tässä nyt sitten on Inkun sterilointi. Jos (ja todennäköisesti KUN) en sillä enää pentuja teetä, voisi olla viisasta näiden valeraskausoireidenkin takia se leikkauttaa. Asia on vakavassa harkinnassa.. jotenkin asia on aika surettavakin, mutta toisaalta helpotus tietenkin meille kaikille, myös ehkä Inkulle.

No Bertta sen sijaan käy laatikossa vain pakolliset velvollisuudet hoitamassa eli syöttämässä muutaman kerran päivässä. Muun ajan se viettää itse syöden tai ruokaa kerjäten.. sen ruokahalut on valtaisat. No, ihan ymmärrettävää tuo iso ruokahalu samoin kuin se, ettei se viihdy pentulaatikossa, sillä joka kerta kun se sinne menee, alkaa valtava kuhina ja tisseissä roikkuminen.. antaa sen siis lepuuttaa muualla.

No, tällaista tämä nyt on. Pennut ovat kuitenkin ihania palleroita, ja joka päivä nekin jo liikkuvat paremmin ja touhuavat enemmän. Ne osaavat jo murista ja haukkua, sen lisäksi että ne hiukan jo juoksevat ja hyppivät! Ne ovat saaneet nyt ensimmäisen madotuksen ja niille on auennut tosi jännittävä maailma, kun niille on annettu ihan oikeaa ruokaa! Ensin syötin kädestä jauhelihaa ja kun sen syöminen onnistui hyvin siirryin antamaan liotettuja penturaksuja. Tänään niitä syötiin jo ihan koko lautasellinen ja hyvältä tuntuivat maistuvan. Hirmuinen mussutus ja nassutus vaan kävi lautasen ympärillä.

Nyt alan muiden juttujen ohella tarkkailemaan entistä suuremmalla mielenkiinnolla pentujen luonteita. Minusta on aika vaikeaa vielä nähdä, kuka siellä olisi erityisen reipas ja kuka erityisen rauhallinen.. joka tapauksessa nämä kaikki ovat minusta reippaita ja vilkkaita. Lasten mielestä numero 5 eli Irppa-Tirppana olisi rauhallisempi kuin muut, mutta täytyy nyt tarkkailla tilanteita vielä.

Koska alkaa olla ihan mahdoton tehtävä pitää pennut aisoissa niiden ollessa pois pentulaatikosta, aloimme laittaa niille tänään aitausta. Joka vuosi sitä hiukan tuunataan paremmaksi, nyt mietimme miten saisimme ratkaistua sen ongelman, että Bertta pääsee sinne halutessaan ja silti pennut pysyvät laidan sisäpuolella. Berttahan ei ole mikään maailman ketterin eikä siis pääse hyppimään kovin korkeita esteitä.. toisaalta on huonokin, jos este on korkea ja se hyppää vahingossa vaikka jonkun pennun päälle. Päätimme sitten tehdä yhteen kohtaan matalemman osion, sellaisen, että sitä voi sitten tarpeen vaatiessa kuitenkin korottaa. Nämä pennut ovat ainakin vielä sellaisia puksupunkeroita, etteivät ihan hirmuisiin trapetsisuorituksiin vielä toviin kykene..

Ai niin, yksi juttu vielä: ostin eilen kaikille pennuille pikkuiset kaulapannat! Kunhan ne hiukan vielä kasvavat, laitan ne niille kaulaan, jokaiselle oman värisen.

Tässä vielä tämän päivän kuvia taaperoista.

Iivari nukkumassa (kaikki muut ovat tällä hetkellä ruokalautasen kimpussa..)

Irppa ja Iikka tutustumassa suureen maailmaan

Iiro sylivauvana

Illi syömässä

Irppa vielä tutkimusmatkalla

Palaillaan taas, laitan kuvia aitauksesta kunhan se on valmis..