Niin se sitten meni lomaviikko. Käytiin lasten kanssa Tukholmassa ja tehtiin remppaa. Nyt olen taas töissä ja loppuja lomia viettelen sitten tuonnempana.

Kaapo kävi kylässä sillon maanantaina ja olikin tosi kiva nähdä Jennaa, Ollia ja Kaapoa, joka oli just niin kiva pihispoika kun olla voi. Se leikki innolla meidän koirien kanssa ja tykkäsi kun sai juosta täysillä pitkin pihoja. Tässä kuvia näytille..

Kaapo himself:

Bertan kanssa leikin haastelua:

..ja sitten mentiin lujaa!

Välillä pusuteltiin ihmisiä:

Berttakin tykkäsi Kaapon frisbeestä:

..ja Inkku se vaan köllötteli ihanalla viileällä nurmella:

Kiitos paljon kun kävitte kylässä!

*

Samana iltana meillä tehtiin valua:

Lapset sai painaa märkään valuun iltasella kädenjäljet. Inkku vissiin ajatteli, että minä kans.. ja kipitteli siellä valun päällä:

Se tekikin oikein koko sivun mitallisen jälkiä muistoiksi jälkipolville!

Valun päälle on tulossa tällanen aitta:

Se on tuossa kuvassa laputettuna hirsi hirreltä purkua varten ja Ari on sitä poikansa kanssa purkanut nämä muutamat kuumat päivät. Huh, mitä hommaa! Nyt on kuulemma enää lattia jäljellä ja viikonloppuna koko komeus - hirsinä - siirretään meidän pihalle..

Inkku ja Bertta on ottanu senkin ihmisten rehkimisajan rennosti auringossa makaillen.

Inkku niin rakastaa tätä palloa:

Ja Bertta rakastaa ihan kaikkea <3 Bertta on niin ihana!!

*

No olen minäkin tehny jotain hyödyllistä täällä. Maikin kanssa on maalattu meidän pihasaunaa:

Ekana iltana tuloksena oli tuo katon sisäpuoli. Armi oli tietenkin täällä myös ja se kun on kova tyttö uimaan niin sehän koitti sitten epätoivoisesti päästä altaaseen lasten kanssa polskimaan:

No, täytyy myöntää että kyllä se sinne pari kertaa pääsikin loikkaamaan ja onnellisena siellä polskutteli ennen kuin sai häädön. Hassu koira tuo Armi!!

Seuraavana iltana Maikin kanssa jatkettiin urakkaa ja saatiin kuin saatiinkin jo eka seinä väriin:

Tänään vedin siihen yksinäni toisen kerroksen. Kylläpä meillä onkin kohta aika söpö saunamökki!

Armi oli jälleen mukana ja se otti osaa maalaamiseen mm kierimällä maahan kaadetussa maalisessa vedessä, nuolemalla purkin pohjia ja pensseleitä ja muulla vastaavalla. Voi sentään mikä vipeltäjä se on!! Meidän koiria ei yhtään kiinnostanu noi samat jutut, ne vaan makaili laiskoina siellä täällä. No, kyllä Armikin sit lopuks väsähti:

Kiitos Maikki avusta! Ja lisäähän tuota samaa hommaa kyllä piisaa.. tervetuloa vaan talkoisiin kaikki kynnelle kykenevät ja innokkaat!

*

Tänään käytin sitten Inkun ja Bertan eläinlääkärillä.

Inkku on viime aikoina raaputellut itseään niin kauheesti että meillä menee kohta hermot. Se raaputtaa yölläkin niin että sänky vaan tärisee.. No, ei se varmaan kivaa ole siitä itsestäänkään. Lääkäri diagnosoi vain kuivan ihon, mitään ulkoloisia ei ole. Joten niskaan iskettiin kortisonipiikki sekä B-vitamiinia. Jatkohoitona kehotettiin antamaan Viacutania vähän reilummin nyt jonkun aikaa - koirathan saa sitä meillä muutenkin lähes koko ajan.

Bertan otin mukaan näytille, koska sen suupielet on ollu niin rohtuneet. Samaa kuivaa ihoa ja kesää se lääkäri senkin kohdalla epäili ja taisi saman vitamiinipiikin iskeä senkin niskaan. Jatkohoitona Bertta saa huulirasvaa, eli Bepantenia.

*

Että sellasta kaikkee on täällä Villiniityllä tapahtunu viime aikoina. Aika paljon on meillä aina puuhaa, vai mitä?

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille (toivottavasti ainakin)!

Aijai, tänään on sitten ollutkin oikea kesäkeli! Aurinko paistanut ja sitä rataa. Toivottavasti tästä saadaan nauttia nyt edes jonkun aikaa.

Inkku ja Bertta on saaneet tänään olla pihalla lähes koko päivän. Ja kyllä ovatkin nauttineet! Bertta on pariin otteeseen tehnyt pienet katoamistemputkin taas ja lähtenyt lähipelloille hiirijahtiin. Tai lintujahtiin, ainakin yhdessä vaiheessa linnut huusivat vihaisesti ja Bertta siellä seassa vilahteli.. Täytyy katsoa, ettei se enää pääse pelloille, jos siellä on vaikka linnunpesiä.

Se hyvä tässä on ollut, että Bertta on alkanut kyllä palailla itse kotiin takaisin, enää ei tartte hiuksia päästään repiä ja etsiä sitä tuolta jostain.. eli jos se hetkeksi katoaakin, se kyllä palailee sitten kotiin häntä heiluen. Ja vieläpä suhteellisen pian. Hyvä niin!

Inkku viihtyy tuossa ihmisten lähellä yleensä. Yleensä.. tänään sekin lähti jossain vaiheessa tuonne pelloille. Ja palasi niin karmealta lemuten, että huhhuh!! En tiedä missä raadon päällä se on itseään kieritellyt, mutta haju oli aivan hirveä ja pyykkiinhän se joutui koko koira. Samoin joutui Bertta, se oli saanut itselleen taas kurasukat jalkaan..

Koirat siis saivat olla ulkona paljon siksikin, että en ehtinyt niitä ottaa sisälle pestäväksi. Annoin niille ruoankin ulos ja sitten vasta tuossa iltasella otin sisään ja pesin. Ja voi taju sentään, Inkkua sai pestä oikein tosissaan, että haju lähti. Jouduin kastelemaan sen päänkin ja varmaan meni vettä korviin ja silmiin ja joka paikaan, mutta aivan pakko se oli shampoolla hinkata joka paikasta. Toivon, että hajut lähti kunnolla, että sen voi ottaa yöksi kainaloon..

Että on tämä kesäaika niin ihanaa, kaikkia ihania hajuja ja raatoja ja houkutuksia joka paikka pullollaan.. 

Nyt aloitankin sitten viikon mittaisen kesäloman pätkän, Ari on myös lomalla. Ohjelmassa on kasvattien tapaamisia ja reissuilua. Huomenna tulee kylään Kaapo ja tiistaina Arttu ja Perttu. Armia näimmekin eilen viimeksi ja varmaan tässä vielä Coconkin ehdin lomani aikana tapaamaan. Itse menemme reissuun keskiviikosta perjantaihin ja koirat pääsevät Armin kavereiksi ja Maikin ja etenkin Petterin tytöiksi.. varsinkin Inkku taitaa aina majailla siellä Petterin sylissä.

Mukavaa kesää ja paljon aurinkoisia päiviä kaikille!

PS. Laitanpa tässä kuvan Pertusta. Se on otettu joskus aikaa sitten ja unohtunut laitella näytille.. Täytyy kuvata sitten kovasti kun nämä kasvatit tulevat kylään ja laittaa kuvia myös näytille!

Pitkästä aikaa.. kuulumisia Villiniityltä.

Sataa sataa ropisee..

Sadekelit kiusaavat ja sisällä on vaan oltava melko paljon. Tarkkana on tämä koirapartio silti..

Inkku ja Bertta kattelee usein ikkunoista ulos ja ilmottelee kaikesta mitä siellä tapahtuu. Välillä on pupuja pitkin peltoa, välillä traktoreita. Välillä lintuja taikka ihmisiä. Ihan sama mitä siellä liikkuu, meidän hälytys toimii kyllä!

Kunhan remppamme joskus etenee keittiöön, olen ajatellu hävittää nuo tähystyspaikat. Ikkunat on aina likaisena ja ehkä tuo ovikellona oleminenkin vois joskus loppua.. Toisaalta koirat tykkää niin kovasti katella ja meiltähän näkee tosi kauas joka suuntaan, kun peltojen keskellä ollaan.. joten kattoo nyt miten sitten lopulta tehään. Sitäpaitsi jos Bertta ei ikkunoista aina näekään, esim yhdelle ikkunapöydälle se ei pääse, niin se sitten seisoo ruokapöydällä tähystämässä..

*

En ole muistanu kertoa varmaan Bertan lonkkakuvasten tuloksistakaan. Kuvathan lähti niin, että lonkkat oli A ja kyynärät sekä polvet nollat. No, sellaisina ne takaisinkin tulivat! Eli hienoa Bertta, ja näillä näkymin on saavutettu myös näyttelyissä sellaset tulokset että voisipa neiti-Berttanen alkaa vaikka rouvaksi ja lapsentekoon..

Suunnitelmia todella alkaa hiukan ollakin siihen suuntaan. Seuraavista juoksuista pennut.. voi, pieniä tuhisijoita taloon! Juoksuja odottelen ihan loppuvuodelle, pennut olisivat luovutuksessa joskus kevättalvella.. alkukeväästä. Isää alamme nyt etsiskellä sitten vaan.

Mistä löytyisi treffiseuraa tällaiselle pienelle, suloiselle, rakastettavalle neitoselle?

Olen mietiskellyt millainen emo Bertta mahtaa olla. Se oli ainakin tosi kiinnostunut edellisistä Inkun pennuista ja se koitti niitä kovasti tissitelläkin. Luulenpa, että siitä tulee hyvä äiti!

Nyt Bertalla juuri oli pienoista valeraskautta. Sillä on ollut samoja juttuja jokaisen juoksun jälkeen, suunnilleen siinä kohtaa kun pentujen olisi pitänyt syntyä, mikäli sellaisia aikeita olisi ollut. Se kanniskelee yhtä pikkuista vinkuvaa lelua ja asettelee sitä tisuttelemaan. Se on minun mielestä vähän säälittävää katseltavaa, ja ollaankin otettu siltä "vauva" pois. Se on ollu kovasti huolissaan kun ollaan napattu lelu joten on pitänyt vähän sitä harhautella nameilla yms miettimään muita juttuja samalla kun vauva piilotetaan.. muuten se varmaan itkisi kaapin ovella kadonnutta lastaan.

*

Inkun kanssa pidetään vauvataukoa edelleen.

Inkku saa ottaa rennosti ja katsella noita vauvatohinoita sitten vierestä vaan. Saa nähdä miten se suhtautuu pentuihin kun ne ei olekaan sen omat??! On aina tietty vaikeus siinä, että on kaksi koiraa talossa.. juuri vaikkapa tällaisessa tilanteessa välit voivat kärjistyä kovasti. Mutta luotan siihen, että "mummon" hermot kestää pieniä riiviöitä.

Inkun selkä on parantunut hyvin. En ole sen koommin huomannut mitään kivulta vaikuttavaa sen asennoissa tai liikkeessä. Milla kävi taas jokin aika sitten hieromassakin ja se kyllä tekee ihan hyvää. Inkku nauttii ja on toivottavasti hyvävointinen pitkään aina tuon hieronnan jälkeenkin. Kerran kuukaudessa koitan jos Milla ehtisi käväisemään.

Nyt taidan suunnistaa nukkumaan. Inkku siellä jo varmaan vartookin.. se on sellanen tyypillinen pihakoira; kainalossa nukkuja.

Eilen käytiin Inkun kanssa taas tohtorilla. Nyt saatiin hyviä uutisia. Kerronpa teille siis viimein, mistä oikein oli kysymys.

Inkku on tässä talven aikana välillä ollut jotenkin huono hyppäämään. Sehän on yleensä loikannut kevyesti ikkunapöydälle (johon Bertta ei pääse ollenkaan) ja sitten huomasinkin, että se miettii, hyppääkö vai ei.. edestakaisin veivaa siinä lattialla. Joku kerta se jopa yritti hypätä, muttei päässytkään. No, sitten välillä taas hyppäsi niin ettei mitään.

Sitten se on ollut jotenkin köyry asennoltaan. Olen niin ilmeisesti sille asennolle sokeutunut, etten ole tajunnut se olevan epänormaali. Berttahan on tuollainen suoraselkäinen, ollut vähän takakorkeakin, joten olen vain ajatellut, että Inkku on malliltaan hiukan erilainen. Nyt jälkikäteen kun katsoo vanhoja valokuvia, huomaa kyllä, että onhan se selkä ollut Inkullakin suora.

Näiden lisäksi Inkku on välillä nostellut takajalkaa sillä lailla, että se vain pitelee sitä ilmassa. Hetki sillä lailla, sitten normaali meno jatkuu. Outoa.

Pahinta kuitenkin oli, kun se kerran pukua pukiessa rääkäisi ihan tosissaan, kun laitoin lenkkiä takajalan alle ja nostin jalkaa sillä lailla hiukan sivulle ja ylös.

No, Bertan lonkkakuvien yhteydessä otin Inkun mukaan lääkärille. Mietin, onko se mukana jopa ihan turhaan. Lopuksi kuitenkin sanoin, että olisi toinen koira autossa, voisikohan sitä näyttää.. Juu, tuo vaan, katsotaan, sanoi lääkäri. Ja sitten katsottiin.

Lääkäri tutki polvet. Tutki ja tutki. Lopulta sanoi, että nämä ovat aivan irti.. kolmosen polvet, irtoavat paikoiltaan ihan itsekseen. Ei voi olla totta.. Inkkuhan on tutkittu ihan nollapolviseksi!

Sitten katsottiin selkää. Lääkäri nosti Inkun takajalkoja taakse ja ylös - paitsi etteivät ne nousseet sinne ollenkaan. Asento oli jäykkä, jalat ja selkä 90 asteen kulmassa eikä oiennut siitä. Herranen aika, mitä siellä on..

Otettiin kuvat ja todettiin välilevytyrä. Suomeksi siis välilevyn pullistuma.

Lääkkeeksi lääkäri sanoi lepoa. Lisäksi 15 päivän tulehduskipulääke. Sitten uudestaan katsottavaksi. Kyllä suretti, aika lailla. Voi pientä koiraa, onko se ollut kuinka kauan kipeä? Mitenkään selvästi se ei ole kipua ilmaissut. Lenkitetty on ihan entiseen malliin tietämättä asiasta mitään.. voi sentään.

Ensimmäiset päivät sitten levättiin aika kovasti. Välillä pidin häkissäkin makoilemassa. Hypyt korkeille paikoille koitettiin estää ja lenkit jätettiin tekemättä, pihassa vaan narussa käytiin asioilla.

Muutaman päivän kuluttua lähdettiin lenkille - joka osoittautuikin liian pitkäksi. Inkkuhan kyllä lähti lenkille into piukassa - ja selkä suorassa sekä häntä pystyssä, huomasin. Jossain vaiheessa Inkku alkoi kuitenkin kulkemaan ihan jalkani vieressä ja vilkuili koko ajan minua. Häntä oli jälleen laskenut alas.. Ja palaset loksahtelivat kohdalleen; noin se on ennenkin tehnyt! Sillä on siis täytynyt alkaa jossain vaiheessa lenkkiä koskemaan selkään ja se on kyllä kovasti yrittänyt viestittää sitä minulle.. mutta en vain ole tajunnut.

No, sitten taas levättiin. Seuraavan lenkin tein paljon lyhyemmän - koska kuitenkin liikkuminen on selkäpotilaalle hyväksi - mutta edelleen oli liian pitkä matka. Osan matkasta sitten kannoin potilasta.. ja sitten luovuinkin lenkeistä jälleen ja levättiin monta päivää ja käytiin vain pihassa asioilla.

Eilen sitten mentiin sinne lääkäriin katsottavaksi. Ensin käveltiin näytiksi pihalla ja lääkäri totesi että hyvältä näyttää. Sitten katsottiin sisällä polvia, jotka lääkäri totesi nyt ihan selkeiksi nolliksi. (Polvien löysyys on siis ilmeisesti ollut tulosta vääränlaisesta pitkään jatkuneesta asennosta, Inkkuhan oli vähän kuin kyykyssä kaiken aikaa.) Sitten venyteltiin takakoipia taaksepäin, ja oikein hienosti ne sinne nyt oikenivat. Hoito oli siis tehonnut erittäin hyvin!

Lääkäri totesi, että selkä on nyt oleellisesti parempi. Esteitä jalostuskäyttöönkään ei hänen mukaansa ollut, mutta sen suhteen olen kuitenkin nyt vielä hiukan varuillani. En todellakaan halua Inkkua rasittaa, jos on yhtään viitteitä, että vaivat palaavat helposti takaisin.

Jatkohoidoksi saimme B-vitamiinia jokapäiväiseen käyttöön. Se kuulemma auttaa tulehduksen poissa pysymiseen ja on ilmeisesti juuri selkävaivoissa (tai nivelvaivoissa tms..) hyvä apu. Samoin hankin kalaöljyä, joka auttaa samoihin asioihin. Kotiin hankittiin myös varulta sitä samaa tulehduskipulääkettä; jos vaivaa ilmenee, aloitetaan heti viikon tai kahden kuuri jolla saadaan vaiva kuriin pikaisesti. Käymme sitten näytillä varmaan syksyllä samalla kun rokotuksia uusitaan.

Lenkkeilyssä koitan pitää nyt sellaista linjaa, että mieluummin lyhyitä lenkkejä. Joskus on tietenkin kiva mennä oikein pitkäkin penkki, mutta tahti on varmaan hyvä pitää suht rauhallisena. Vapaa liikunta olisi koiralle tietenkin kaikkein parasta, eli kunhan vain saisimme tuon pihan aidattua niin voisivat koirat ihan itse säädellä liikkumistaan siellä..

Joka tapauksessa tilanne on nyt hyvä, siitä olen tosi iloinen. Mielessä kun kävi jo erinäisiä kauhukuvia..

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että meillä on ollut todellinen onni saada kotiin koirahierojaksi opiskeleva Milla nyt pari kertaa. Ekalla kerralla hän hieroi ennen kuin kävimme ekaa kertaa lääkärillä. Hän huomasi jo silloin, että koira on tosi kireä.. Toisella kerralla hän kävi viime perjantaina, siis ennen kuin kävimme toisen kerran lääkärillä. Inkku muisti selvästi, mistä on kyse, sillä se suorastaan heittäytyi Millan eteen lattialle! Oikeasti, se hyppäsi ilmassa itsensä nurin ja kaatui siihen, että ihanaa, hierontaa!! Ja se nautti silmät kiinni kaiken aikaa. Jatkossa Milla käy varmaankin suunnilleen kerran kuussa hieromassa.

Tässä Inkku nauttii.. ah!

***

Sellainen oli siis Inkun tarina. Kerrotaan vähän Bertastakin jotain: sillä on kauhea karvanlähtöaika. Karvaa on JOKA PAIKASSA miljoonia kiloja. Argh!! Inkusta ei lähde ollenkaan samaan tyyliin. Eilen pesin molemmat koirat ja koitin oikein hinkuttaa karvaa irti sekä pestessä että kuivatessa, mutta vielä sitä riitti sohvalle ja matolle ja lattialle.. tämä on kyllä kamalinta aikaa koirien kanssa, karvaan suorastaan hukkuu kohta täällä.

Ja Bertasta on tullut oikea junttipuntti! Miten voikaan koira muuttua kropaltaan noin hurjasti, en voi ymmärtää.. Berttahan oli sellanen vähän laihansorttinen neiti aiemmin, mutta oisko toi herkullinen ruokavalio nyt sitten tehnyt tehtävänsä ja koiralle on tullut varmaan kilo massaa lisää! Se ei ole edelleenkään piiruakaan lihava tai ainakaan läskinen, mutta se on sellanen tasainen pötikkä koko eukko. Minusta niin hauska ja erittäin pihakoiramainen! On tullut vähän sellanen olo, että näinköhän Bertta yllättää meidät kaikki ja asiitä tuleekin tosi hyvänsorttinen otus, nämä pihikset kun kuitenkin kehittyvät sinne kolme-nelivuotiaaksi saakka malliltaan ja muodoltaan. Tosin on tässä sellanenkin käynyt mielessä, että näinkö se vaan on alkanut lihomaan.. saa liikaa ruokaa, sehän on oikea pieni ahnepossu.

***

Ihan lopuksi kerrottakoon vielä koirien kannalta yksi tosi tylsä juttu.

Me muutimme sänkymme yläkertaan. Siellä paikalla on normaalisti nukkunut toinen kissoistamme, se pahansisuisempi Olga. Olga ei juuri koiria rakasta - se antoi juuri tässä yksi päivä nenään Armille, kun se tuijotti sitä liian tiiviisti.. No, nyt Olga on tainnut ajatella, että sille on oikein kokonainen sänky kannettu sinne nukkumapaikakseen, ja se on ominut siis sängyn. Eli sinnehän ei sitten ole koirilla asiaa.. Inkku ekana iltana koitti tulla, se hyvin nöyrästi ryömiskeli Olgan ohitse, mutta ei se sitten lopulta osannut olla rennosti ollenkaan vaan meni Iidan sänkyyn nukkumaan. Eilen sitten Bertta rynni sänkyyn iloisesti ja pää edellä, kuten Bertan tapoihin kuuluu. Kun se huomasi kissan, se kyllä koitti myös sitä nöyristellä, mutta kissa kävi suorastaan sen kimppuun.. Saa nähdä, saako kissa kohta ihmisten puolesta sieltä sängystä lennot. Minulla on nimittäin jo ikävä kainalossa nukkuvia pikku koiriani..

***

Nyt jatkan tavaroiden rahtaamista, meillä on meneillään huoneiden vaihtoa eli huonekalujen raahaamista huoneesta toiseen..

..nimittäin Open Show eilen. Huh sentään!

Kaikki meni siis todella hienosti. Aikaisemmin päivällä meitä hiukan pelotellut sadekin oli kadonnut kauas pois ja ilma oli mitä parahin. Paikalle saapui "kilometrin mittaiseen jonoon" ilmoittautujia - yhteensä kilpailijoina oli peräti 101 koirakkoa!! Maikin kanssa otimme ilmoittautumisia vastaan tunnin ajan, kynä täysillä savuten koko ajan. Alkoi jo melkein pelottaa, mitä tästä kaikesta oikein tuleekaan.. selviänkö haasteesta??

Meillä oli kolme kehää, joissa tuomaroivat Maikki, Anu ja Kirsi - kaikille heille suunnattoman suuri kiitos!! Anulla on vielä ihan pienet pennutkin kotona ja silti malttoi lähteä illaksi tuomarihommiin meille. Myös Kirsin Laura-tyttö oli isoksi avuksi, kun juoksenteli Anun kehän palkintoja paikalleen, kiitos siis Laurallekin! Kirsille vielä erityiskiitos kaikista viime hetken vinkeistä, joita tuossa parisen tuntia ennen itse tapahtumaa vielä sain.. Maikista nyt puhumattakaan, hänen kanssaan olen eräänkin tunnin viettänyt palkintoja pakaten ja hän auttoi myös kehien rakentamisessa, palkintojen hankkimisessa ja tosiaan siellä ilmoittautumisessakin - tusen tack Maikki!!!

Ilmoittautumisen jälkkeen - johon siis vierähti se koko siihen suunniteltu tunti ja vähän ylikin - olikin jo kiire aloittaa kehät. Viime tingassa saimme vielä pari äitiä suostumaan kehäsihteereiksi (alun perin olin itse ajatellut olla siinä, mutta tuntui, että on pakko olla palkintoja katsomassa paikalleen, kun vain minä ja Maikki tiedettiin ne tarkasti..) ja sitten arvostelu saikin alkaa. Kauhealla kiireellä ryysäsin palkintoja hakemaan, koska lasten kehät - lapsi ja koira sekä lapsi ja lelukoira - menivät tosi nopeasti.

Meidän Valtsu muuten oli lapsi ja koira -kehässä Bertan kanssa neljäs! Elli osallistui lelukoirakehään rakkaan koiransa kanssa, mutta pienistä eturistiriidoista johtuen Maikki ei oikein voinut häntä palkita..  No, onneksi Elli ymmärsi yskän. Aina on silti pientä surua kuvioissa, kun eräässäkin siskosparissa toinen pääsi palkinnoile ja toinen ei, itkuhan siitä pikkuneidille tuli, vaikka kaikki lapset saivatkin ainakin lohdutuspalkinnon.

Kaiken kaikkiaan meillä oli kuusi luokkaa; nuo kaksi lasten luokkaa sekä sitten "perinteiset" isot, pienet, pennut ja veteraanit. Tuomarit tekivät todella ison ja perusteellisen työn arvostellessaan - eipä kateeksi käynyt, homma ei ole varmaan ihan helppoa, kun parina saattaa olla iso ja pieni koira ja pennuissakin ikäeroa voi olla kuukausikaupalla! Voi apua sentään, jos Kirsi ja Anu toteuttavat "uhkauksensa" ja passittavat minua joskus vastavuoroisesti tuomariksi..

Kun homma sitten lähti rullaamaan, niin sehän rullasi hyvin ihan loppuun saakka. Itse hengailin siellä "piällysmiehenä" ja katselin, että kaikki sujuu ja palkinnot ovat oikeassa paikassa. Jouduin myös kuuluttajaksi, eli karjumaan siellä kaikelle kansalle tervetulotoivotukset - tosin myös luokka kajautti tosi upeasti kuorossa toivotukset - sekä mitä milloinkin tapahtuu. Meillä jaettiin myös yllätyspalkinto, eli luokan valitsema Söpöin koira -palkinto, jonka nappasi alaskanmalamuutin pentu. Sen omistaja näytti tosi iloisesti yllättyneeltä, joten oli kiva antaa tuollainenkin palkinto.

Tämä tapahtuma oli siis meidän Valtterin luokan järjestämä. Menossa oli mukana iso joukko vanhempia, mutta loppujen lopuksi taisin olla aika lailla ainoa mätsäreistä jotain tietävä koiraihminen siinä joukossa, ja aika paljon vastuuta minulle sitten lankesikin. Kyllä täytyy sanoa, että illalla olin aivan rättipoikki!! Mukavasti saimme silti luokan kassaan rahaa, joten oli tämä kannattava koitos siinäkin mielessä.

Mitäs sitten pihakoirarintamalta? No, paikalla oli kaksi pihakoiraa, meidän Bertta sekä sen serkkutyttö Selma! Typykät vähän siellä toisiinsa tutustuivatkin, toivottavasti näemme kesällä enemmänkin vielä. Inkku jäi tällä kertaa kotiin, koska sillä on ensinnäkin juoksut ja toiseksi vielä se lääkekuuri päällä (tänään sai viimeisen tabletin). Myöskään Armi ei tullut mukaan, koska silläkin on juoksut ja koska Maikki oli tuomarihommissa.

Lisää kertomuksia Inkusta ja Bertasta sitten toisella kertaa!