Olenpa tosiaan tänään tehnyt seuraavanlaisia havaintoja:

*Pennut kasvaa kuin mitkäkin! Painot otin tänään ja ihan on kauhee toi kasvutahti.. puolta kiloa viikossa ja silleen.. Kyllä onkin aika paksu poika etenkin tuo nelonen eli Illi, n. 1600g! Irppa on pikkuisin ja painoi suunnilleen 1380g. Muut sitten siltä väliltä: Iivari 1540g, Iikka 1455g, Iiro 1550g.

*Pentuja kauheesti välillä jänskättää ja ne vapisee kuin haavanlehdet.. jänniä juttuja ovat mm ihan oikeesti syöminen, lattialla tallustelu ja vieraat ihmiset. Jonkun kerran olen huomannut, että joku pentu ihan jähmettyy.. se haluaisi mennä nukkumaan mutta jääkin vain laatikon laidalle vapisemaan. Silloin pitää vähän rohkaista eteenpäin tai nostaa laidan yli laatikkoon. Saatanpa kyllä aina välillä ottaa myös syliin lellittäväksi..

*Täällä alkaa hahmottumaan jonkunlaiset luonteenpiirteet. Irppa on arin kaikista, se hakeutuu hyvin pian aina lähelle ihmistä, syliin, kainaloon. Se on jotenkin sellanen pikku herkkis koko mies. Ihan vastakohtia on sitten Iikka ja Illi. Ne monesti tappelee ja ärisee ihan tosissaan, keskenään tai toisten veljien kanssa. Mieletöntä rähinää voikin pitää mokomat kilon palaset! Olen nähnyt jo ihan sellasia pikkuhitlerin elkeitäkin; tassua laitetaan toisen selälle ja jopa nylkytystä, eli alistamistahan sekin on. Saapas nähdä kenestä täällä lopulta pomo tulee! Iiro on minusta sellanen perusreipas poika ja Iivari sitten ehkä sellanen vähän hitaampi ja laiskempi kuin muut. Edellisessä postauksessakin se oli nukkumassa vielä kun muut jo nassutteli ruokaa menemään..

*Kaikki ovat kuitenkin siis omalla tavallaan reippaita pieniä koiran alkuja. Ne tunnistavat selvästi minut, nuolevat naamaa ja erityisesti suupieliäni.. ja pienet hännät vipattaa ihan kauheesti. Niin suloisia!!! Ne leikkivät ja telmivät iloisina ja tutkivat rohkeina ympäristöään ainakin hetken, ennen kuin äidin ikävä yllättää osan..

*Minulla ei enää kätöset riitä näiden perään. Otan ne monta kertaa päivässä tuohon lattialle juoksemaan ja koko ajan saa olla jotakuta noutamassa "rajojen" ulkopuolelta. Siis eihän tässä lattialla mitään rajoja ole, mutta koitan ne kuitenkin pitää lähistöllä. Kovin ovat naperot uteliaita menemään joka paikkaan! Onneksi lapset tykkää näitä kanssa hoivailla ja heistä onkin hyvä apu "ulkoilun" aikana. Pennut saavat myös kovasti syliä ja käsittelyä, kun lapset niitä kantaa ja vatkaa.

*Meidän olohuoneen karvamatto on kohta läpeensä pissitty. Oma vika kun en sitä ota pois pentujen ulkoillessa aitauksesta.. se vaan on pennuille niin mukava alusta tassutella. Ja näköjään myös pissiä.

*Pakkaset ulkona on ihan törkeät. Ei sovi pihakoirille tämä keli! Meidän neidit käy vaan pikapissillä ulkona ja kiiruusti takaisin sisälle.. (ja tää meidän emäntä ei käy ulkona sitäkään vähää..). Toivottavasti pakkaset on kohtuulliset sitten, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa, on hiukan helpompaa tuo sisäsiisteyden opetteleminen. En tiedä ehditäänkö täällä meillä ollenkaan kokeilla ulkoilua.

*Inkun valeraskausoireet on lientyneet, mutta vain vähän. Edelleen se hiipii vähän väliä pentulaatikkoon. Minusta on toisaalta aika herttaista, kun se haluaa hoitaa pentuja. Meidän eläinlääkärin mielestä se voisi sitä ihan hyvin tehdäkin. Minua vaan arveluttaa tuo imettäminen.. olettaisin, ettei Inkun omalle päälle tee hyvää leikkiä liikaa emoa. Mietin myös sitä ikävää seurausta, jos vaikka käykin niin, että Bertta ajattelee, että hoida sitten.. ja lopettaa itse pentujen hoitamisen. En tosin tiedä voiko niin edes käydä..?

*Itse asiassa Bertta on aloittanut vieroituksen. Aina välillä se ottaa pennun pään hampaisiinsa, sillä lailla hellästi siis, ihan kuin sanoisi sille että tsot tsot, eipäs tulla tissille nyt. Se kyllä imettää, mutta silloin kun se itse päättää niin, ei joka kerta kun pennut ryysivät tissille sen sattuessa näkösälle.

Tällaista täällä tänään. Nyt ei ole kuvia laitella, mutta saman näköisiähän nuo taitavat olla kuin eilenkin.. Aitauksestakaan en viitsi vielä kuvaa laittaa, kun sen edessä on valokuvassa niin paljon roinaa.. =D Laitan hiukan siistimmän version sitten näytille. Mutta kätevä se on, se madallettu laita siis.

Palaillaan taas, ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille sekä kiitos edellisiin postauksiin kommentoineille!