
Tanskalais-ruotsalaiset pihakoiratytöt elelevät iloista ja vauhdikasta elämäänsä maaseudun laidalla, Kouvolan Korialla.
Emäntä harrastaa pienimuotoista pihakoiran kasvatusta kennelnimellä Villiniityn.
Postia voit lähettää osoitteeseen heli.r.rajamaki@kolumbus.fi
Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!
Aika kuluu, päivät vierii enkä vain ehdi laitella kuulumisia tänne.. Koitan nyt hiukan laitella taas kuvia ja kertomuksia siitä, mitä täällä meillä tapahtuu. Sillä täällähän tapahtuu!
Tässä kuvassa on Valtterin lemppari (samoin minun, täytyy myöntää..) eli Irppa, jota tullaan uudessa kodissaan kutsumaan Ilpoksi.

Pennut on jo tosi villejä. Ne saavat juosta pitkin taloa aina kun ovat hereillä ja kyllä niillä onkin hauskaa! Ja ne muuten juoksevat jo tosi kovaa.. aina kun Bertta-mamma on näkysällä, sen perässä kirmaa koko laumallinen pieniä piikkihampaita. Pennut myös juoksentelevat rohkeasti ihan itsekseenkin tuolla pitkin poikin. Ja leikkivät, raahaavat kaikenlaisia löytämiään tavaroita ja tunkevat joka koloseen. Niitä on kyllä tosi hauska seurailla!
Kuvassa Iiro ja Irppa

Pennut tutkivat ihan kaikkea ja tuntuvat tosi rohkeilta ja uteliailta, niin kuin pienten koiranpentujen kuuluukin. Eilen päräytin imurinkin käyntiin ihan niiden vieressä, kun irti olivat.. vähän tuli rynnistystä Ellin selän taakse turvaan ja kauhistuneita ilmeitä, mutta pelko laantui hyvin äkkiä ja sieltä jo taas tulla töpsöteltiin katsomaan mikä ihme se siinä oikein möyryää. Hyvä pojat, reippaita olette!!
Kuvassa Illi

Pennut syövät jo tosi mielellään liotettuja raksuja tai jauhelihaa. Mussutus ja nassutus vaan kupilta kuuluu kun ne taistelevat paikasta kupilla.. piti jo tänä aamuna vaihtaa isompi kuppi niille, että varmasti kaikille löytyy paikka! Mamman maitoakin vielä mielellään joisivat, mutta Bertta selvästi jo suorastaan pakoilee niitä. Se saattaa yhä käydä oikein asiakseen imettämässä tuolla laatikossa tai sitten se antaa jonkun tulla imemään tuolla irti ollessa, mutta pääosin se kyllä pysyttelee jossain ihan muualla kuin lapsensa.
Tästä kuvasta on vähän vaikea tunnistaa ketään.. mutta oletettavasti ulvoja on Iikka, josta muuten tulee uudessa kodissa Tarmo, sekä toinen portilla roikkuja Iiro ja mahdollisesti tuo kolmas on sitten Illi..

Aitauksen kanssa pitää taas tehdä jotain systeemin muutoksia. Tänä aamuna nimittäin heräsin taas ankaraan piipitykseen ja siellähän oli yksi sankari aitauksen ulkopuolella! Samainenhan tapahtui jokin aika sitten ja sen jälkeen aitaa korotettiin.. mutta jälleen on sitten sitkeyttä riittänyt potkutella itsensä tuon lautaosion ylitse. Näissä kuvissa näkyy kolme lautaa aitauksen portilla, nyt siinä on siis jo neljä ja yli on jo siitäkin tultu.. Nyt siihen täytyy tehdä jonkunlainen este sisäpuolelle, sillä sen korkeammasta ei Bertta sitten enää pääsekään ihan helposti ylitse.. Niin ja tuossa yläkuvassa pentu todellakin ulvoo!! Se vasta on hupaisan kuuloista!
Kuvassa Iikka, Iiro ja Iivari

Itselle on tullut nyt pikkuinen paniikki ajatuksesta, että nämä tosiaan jo parin viikon päästä lähtevät. Eiiiih.. tahtoo itsellekin yhden.. Jos näistä olisi ollut joku narttu, se olisi saattanutkin kyllä tänne jäädä, mutta uroksen pitäminen kahden nartun kanssa on sen verran hankalaa, etten viitsi leikkiin ryhtyä. Joka tapauksessa kaamea ikävä tulee, kun pikkuiset lähtevät!!
Kuvassa Irppa eli Ilpo

Olen tehnyt yhden nimimuutoksen. Iivarin nimi on kaiken aikaa nimittäin mietityttänyt.. ja taidan sen muuttaa Iivari-Veturista Into-Iivariksi. Ensin kyllä ajattelin Ihku-Iivaria, mutta se on kuulemma tytön nimi se Ihku.. =) näin sanoi meidän Valtteri, joten Ellin ehdotus Into (jota olen kyllä itsekin pyöritellyt) on nyt sitten päässyt nimeksi. No tämä Into kyllä kuvaa Iivaria oikein hyvin, sillä se on aina niin iloinen ja innokas tulemaan luokse!
Ja tässä siis Iivari

Pentujen isäkin kävi meillä katsastamassa katraansa. Kovin ovat pojat iskän näköisiä, kun tuo valkoinen on päässyt pääväriksi melkein jokaiseen päähän. Se onkin ihana juttu, sillä itse pidän tosi paljon sekä Örrin että Bertan naamoista ja niiden valkoisuudesta. Örri hiukan aristeli lapsiansa, sen sijaan Berttaan se tunsi taas suurta rakkauden huumaa.. =) Huuma ei valitettavasti ollut molemminpuolista, ja aika pian se sitten luopuikin lempimisyrityksistään.
Iiro ja Illi tutustumassa iskä-Örriin

Örri toi mukanaan myös uuden kaverinsa, kymmenviikkoisen Ronskin joka on isompi kuin nämä meidän isotkin koirat.. olikin ihan hassua ajatella, että se on ihan vauva vielä. Ronski on siis saksanpaimenkoiran pentu. Se koitti vähän leikkiä näiden pienten kanssa, mutta kun se laittoi tassua pienten selkään ne suorastaan lytistyivät.. joten hiukan on väärää kokoa nämä leikkikaverit.
Kuvassa Ronskia katsomassa Irppa ja Iivari, taustalla Illi ja Iiro

Pentujen kynnet on taas kerran leikattu ja uudet painot otettu. Iivari painoi 1790g, Iikka 1795g, Iiro 1878g, Illi 1918g ja hännänhuippu Irppa 1635g. Kaikki ovat reippaita ja niiiiin suloisia miehenalkuja!!
Kuvassa etummaisena luultavasti Iivari, sitten Iikka eli Tarmo ja sitten Iiro.

Huhhuh, täytyy sanoa, että aina vaan on tunnistamisvaikeuksia pennuissa.. en tunnista naamojen perusteella kuin Iivarin ja Iiron, kaikista muista pitää aina katsoa selkääkin.. ja jos katson vain selkää, en tiedä kumpi on kumpi Iivarista ja Iikasta.. eli silloin on vielä katsottava naamaakin.. jostain syystä saan myös aina pinnistellä kumpi oli kumpi noiden Iikan ja Illin nimistä.. Siksipä älkää ihmiset pahastuko, jos kuvissa lukeekin väärän pennun nimi.. =)
|
|
Ja meillä on nyt sitten päätetty että meidän "pikku" Illistä tulee nimeltään Eetu.=) Se nimi on meillä pyörinyt jo ihan alusta asti mukana ja nyt se on sitten se.
Terkkuja!